Susa Tyrniluoto, 7.3.2026
Moderni lääketiede on toistuvasti pyrkinyt alistamaan ja tukahduttamaan ryhmiä, joita vallassa oleva väestö ei ole hyväksynyt tasa-arvoisina ihmisinä. Naisia, vammautuneita, epätyypillisen seksuaalisuuden omaavia ja neuroepätyypillisiä ihmisiä on alistettu, nöyryytetty ja häpäisty enemmän tai vähemmän koko modernin lääketieteen historian ajan, ja tämä jatkuu enemmän tai vähemmän edelleen.
Naisten ja vammautuneiden ihmisten oikeuksia on nykyisin huomioitu hieman paremmin, ja seksuaalisuuttakaan ei yleensä määritetä sairautena, mutta neuroepätyypillisten piirteiden omaavien ihmisten kohtelu on edelleen sietämätöntä.
Lääketieteessä neuroepätyypillisyys määritetään kehityshäiriönä tai sairautena, vaikka ilman neuroepätyypillisiä piirteitä omaavia ihmisiä ei modernia maailmaa olisi. Leonardo da Vinci, Isaac Newton, Nicola Tesla ja Albert Einstein ovat kuvausten perusteella omanneet piirteitä, jotka voisi lääketieteen nimissä luokitella neuroepätyypillisiksi.
Asian voisi kääntää myös päälaelleen. Entä jos neurotyypilliseksi määritellyt piirteet ovatkin evoluution tuottama häiriö.
Neurotyypillisiin piirteisiin kuuluu kyky tehdä suunnitelmia pitkäjänteisesti ja myös kyky toteuttaa suunnitelmia pitkäjänteisesti.
Neuroepätyypillisiin piirteisiin liittyy yleensä sensitiivisyys muita ihmisiä ja eläimiä kohtaan, taito kuunnella, taito elää tässä hetkessä intensiivisesti, taito keksiä luovia ratkaisuja, vahva oikeudentunto, luovuus ja kekseliäisyys.
Tutkimusten mukaan näitä ryhmiä erottaa kommunikoinnin tapa. Molemmat ryhmät pystyvät sujuvasti kommunikoimaan yleensä omaan ryhmäänsä kuuluvien kanssa, mutta ryhmien välisessä kommunikoinnissa ilmenee yleensä ongelmia. Jos toinen tulkitsee silmiin tuijottamisen hyökkäävänä, ja toinen taas tuijotuksen välttelyn epäkohteeliaana, on jo lähtökohta toisen ymmärtämiselle hankala.
Ensimmäinen askel kohti terveempää yhteiskuntaa olisi modernin lääketieteen anteeksipyyntö suhtautumisessaan meihin, jotka edustamme heidän mielestään sairaita ja alikehittyneitä ihmisiä.
On toki selvää, että neuroepätyypilliset piirteet voivat aiheuttaa haasteita arkeen, mutta jos neurokirjon erilaiset piirteet nähtäisiin evoluution luonnollisena variaationa eikä sairautena, pystyisimme korjaamaan itse ongelmaa - eli haasteita aiheuttavia yhteiskunnan rakenteita - sen sijaan, että pakottaisimme aina neuroepätyypillisiä piirteitä omaavat neurotyypillisten muotteihin vaikkapa amfetamiinijohdannaisten ADHD-lääkkeiden avulla.
Linkkejä ja lukusuosituksia
- Hanna Asikainen: Kun homous oli sairaus - Ketkä ovat saaneet päättää, kuka on mielisairas? Elävä historia, YLE: https://areena.yle.fi/1-77182690?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share
- Anders Hansen: ADHD voimavarana: missä kohtaa kirjoa olet? Atena, 2018. https://atena.fi/kirjat/adhd-voimavarana
- Ronnie Cane: Autism’s “narrow interests” and autistic pattern recognition. The Neurodiversity Directory: https://neurodiversity.directory/autisms-narrow-interests-and-autistic-pattern-recognition/
- Damian E M Milton: On the Ontological Status of Autism: the “Double Empathy Problem”. https://www.researchgate.net/publication/254245139On_the_ontological_status_of_autism_The‘double_empathy_problem’
- Shiho Yoshino: ASD as Pattern Recognizers: Historical Geniuses and the Universality of Load Minimization Theory (LMT) through Baron-Cohen’s Empathizing-Systemizing Theory and The Pattern Seekers. https://philarchive.org/rec/YOSAAP-2